Yhteenvetoa retkikuntien matkoista

1. retkikunta 1937-38

Retkikunnan johtaja, geologi, professori Väinö Auer

Maat. metsät. tri Erkki K. Kalela

Kasvitiet. tri Aarno Kalela 

FM, geologi, assistentti Martti Salmi

Ylempänä istuvat vasemmalta Martti Salmi ja Erkki K. Kalela. Alempana ovat vasemmalta argentiinalainen insinööriagronomi Osvaldo Giacobbi, Aarno Kalela ja Väinö Auer. 

Tutkimustensa perusteella Erkki saattoi todeta, että aro leviää metsän kustannuksella, se johtuu ilmaston muuttumisesta kuivemmaksi, mikä taas vaikeuttaa metsän uudistumista ja johtaa ajan kuluessa metsien rakenteen muutokseen.

Puhtaat, yhden puulajin muodostamat metsät eivät enää pysty siementämään tulipalojen ja muiden tuhojen muodostamia aukkoja, ne metsittyvät toisilla, paremmin uusiin, kuivempiin oloihin sopeutuneilla puulajeilla tai jäävät mesittymättä. Tämä ei tapahdu hetkessä vaan vie muutaman puusukupolven.

Erkki teki johtopäätöksensä tutkimalla metsiköiden rakennetta ja eri-ikäisten taimien määrää, kokoa ja kuntoa ja erilaisissa kosteus- ja kuivuusoloissa.

Päätutkijat maastossa

Erkin tulokset julkaistiin v. 1941. Hänen tarkoituksenaan oli todennäköisesti täydentää ja jatkaa tutkimuksiaan, mutta sota sotki suunnitelmat ja sovittu yhteistyö argentiinalaisten kanssa katkesi. Myös muut julkaisivat paljon ja esim. Salmi väitteli Patagonian geologiasta.

Auer jatkoi myöhemmin tutkimuksiaan Argentiinan valtion palveluksessa pitkälle 1950-luvulle ja teki kauaskantoisia tulevaisuudensuunnitelmia Patagonian ja Tulimaan kehittämiseksi. Suunnitelmia ei koskaan päästy toteuttamaan poliittisten muutosten ja vaihtuvien hallitusten levottomassa ilmapiirissä.

Tämä antoi meille osan vastausta siihen innostuneeseen oivallukseen, josta Erkki kirjoitti kirjeessään Barilochesta ja jonka olemme lainanneet tekstiin Vesillä ja vuorilla kahden maan rajalla. 

Kaikista retkikunnan jäsenistä tuli myöhemmin professoreja omalle alalleen.

Buenosairesilaisen kauppaneuvos Eino Heinosen teettämä ja kustantama tutkimusmatka-auto.

Tiet olivat nykyisiä paljon huonompia.

Järvillä tarvittiin moottorivene.

2. retkikunta 2014

Maarit, Anders, Satu, Suvi, Anja ja Esa

1. retkikunta tutki metsäoloja ja muuta kasvillisuutta matkallaan Patagoniassa yhteensä 33 tutkimuspaikalla tai -alueella. Me kävimme matkamme aikana näistä viidessätoista.

Me saatoimme todeta, ettei metsien tila ole meidän reittimme varrella 77 vuodessa mitenkään parantunut. Aroihin rajoittuvia reunametsiä kaadetaan ja poltetaan jatkuvasti lisälaitumeksi karjalle, etenkin lampaille. Ainoastaan Barilochen alueen reunamilla näimme merkkejä organisoidusta metsätaloudesta. Siellä oli suurehkoja, osittain hyväkasvuisia havupuuviljelmiä tuontipuulajeista, erilaisista mänty- ja kuusipuulajeista.

Meille Argentiina näyttäytyi suurten erovaisuuksien maana, sekä maantieteellisesti että elintasollisesti. Oli paljon aroa ja pampaa, mutta toisaalta lumihuippuja ja komeaa metsäistä tai avointa vuoristoa. Oli Buenos Airesin komeita pilvenpiirtäjiä ja vanhoja kauniita rakennuksia, toisaalta oli esim. Iguassun peltihökkeliköyhyyttä ja likaa ja roskaa.

Me näimme huikaisevia kansallispuistoja, niitä oli paljon ja ne olivat laajoja, niissä metsät ja muut luontokappaleet, kuten guanakot ja kondorit, saavat hyvän kasvusuojan elämälleen. Niiden varassa on myös hyvä turismin ja luontomatkailun kehittyä! Potentiaalia löytyy!

Me saimme nauttia melko hyvistä teistä, hotelleista ja monista palveluista, toisin kuin 1. retkikunta, mutta saatoimme monessa kohtaa selkeästi ymmärtää, miten hienolta heistä varmasti oli tuntunut näiden upeiden maisemien äärellä ja millaista löytämisen riemua melkoisen nuoret (26-44-vuotiaat) tiedemiehet olivat monenlaisista vastuksista huolimatta saaneet kokea. 

Tämän ymmärryksen saattoi hankkia vain Patagonian sinisen taivaan alla!
Siirry tästä linkistä blogin alkuun ja lue 2. retkikunnan matka alusta loppuun!