Mannerten eteläisimmällä reunalla

Aamulento El Calafatesta kesti pari tuntia maailman eteläisimpään kaupunkiin, Ushuaiaan, jonka nimi on outo, mutta se onkin alkuperäisten asukkaiden, yamanien, antama nimi. Täällähän siis sataa melkein aina (280 päivää vuodessa), mutta satumainen onnemme jatkui, sää oli taas selkeä ja ajoittain suorastaan lämmin. Kevättä ilmassa!

Lumihuiput ympäröivät kaupunkia runsaasti, korkeimmat pari tuhatta metriä. Paikka vaikutti heti sympaattiselta, värikkäitä matalia taloja pitkin vuoren rinnettä, satama ja meri ihan äärellä ja vehreyttä ympärillä. Lentokenttä hauskasti saarella kaupungin laidalla, vain 15 minuutin matkan päässä!

Koska sää suosi, päätimme lähteä saman tien kuuden tunnin Beagle-lahden risteilylle, jonka päätepisteessä oli mahdollisuus nähdä pingviinejä ihan läheltä. Katamaraanista oli hyvät näköalat, ja kapteeni ajeli aivan pikkusaarten äärelle, josta sai hyviä kuvia kymmenistä lekottelevista hylkeistä ja niiden yhteiselosta cormoranien (imperial, neotropic), meikäisen merimetson sukulaisen kanssa - saarten tuho oli samaa luokkaa!

Patagonianpingviinejä kaukaa ja läheltä (alla)

Kauniissa aurinkoisessa säässä oli mukava nauttia Agentiinan ja Chilen maisemista. Lumihuippuja

taas yltympäri, matkan kääntöpisteessä ajoimme aivan pingviiniyhdyskunnan äärelle ja näimme nämä mustat pikku-ukot köllettelevän rannalla, leikkien, kävellen, sukellellen, voi miten hellyttäviä ne olivat. Niitä oli kahta sorttia, Magallanesin (Patagonian) pingviini ja Gentoo (de Vincha) pingviini, joilla molemmilla omat yhdyskuntansa, joukossa myös yksi isokokoinen Emperador-pingviini. Komea näky tottakai, ja mukavaa, että laiva oli maissa riittävän kauan, että kaikki ehtivät kannelta kuvata. Myös selfieiden otto pingviinien kanssa oli suosittua. Tulomatkalla oli jo aika viileää, joskin valoahan riitti klo 22 asti, olimme iloisia, että olimme pukeutueet lämpimästi tälle arktiselle retkelle!

Tierra del Fuegon kansallispuiston retki odotti seuraavana päivänä. Oppaamme Martan johdolla pikkubussi kuljettajineen sujautti nopeasti melko lähellä sijaitsevaan puistoon, joka on sillä lailla omaleimainen, että tämä puisto on ainoa, jossa yhtyvät metsä, meri ja vuoret! Teimme pieniä kävelypyrähdyksiä luontokohteisiin, tiheään rannikon Nothofagus-metsään, jossa vallitseva laji oli Nothofagus pumilio, joka pudottaa lehtensä syksyllä, ja evergreen Nothofagus lenga, jossa lehdet siis pysyvät (isän erityisesti tutkima Nothofagus Dombei esiintyy pohjoisempana Barilochen tienoilla). Osa puista oli useita satoja vuosia vanhoja! Oppaamme Marta tiesi paljon puista, kukista ja eläimistä, mutta hän oli myös ilahtunut, että joukossamme oli asiantuntevaa ja kiinnostunutta porukkaa!

Eläimiä ei näissä metsissä juurikaan ole: Kanadan majava on tehnyt tuhojaan ja sitä on tietoisesti pyritty vähentämään, palkkioita on metsästäjille maksettu. Punakettua esiintyy, mutta sitä harvoin näkyy. Linnut ovat vallitsevimpia, linnunlaulua kuului paljon! Rannoilla oli villihanhea, mustakaulajoutsenia (emme nähneet) ja chilen flamingoa punaisina möykkyinä syömäpuuhissa!

Aurinko helli meitä lopuksikin, kun saavuimme maailman eteläisimmän tien päätepisteeseen, Lapataiaan. Lapataiaa kutsutaan myös nimellä "the end of the world". Se on mannerten eteläisin kolkka. Cap Horn on etelämpänä, mutta sinne pääsee vain veneellä!

Tie päättyi - ja tälle kauniille paikalle päättyi myös vaiherikas ja uskomattoman kiinnostava matkamme. Opastaulun teksti tuntui sopivan hyvin fiiliksiimme:

"You are at the end of the world. Mountains, sea and woods together form the landscape, wherein are stories that are told in shapes, colours and movement, even in feelings and abscenses. To understand them, it will be necessary for you to become an observer, attentive to all that surrounds you, big or small, near or far, alive or not, because everything is intimately related. That is where you will find the answers to your questions."

Meidän matkallamme suunta kääntyi pohjoiseen, kohti Buenos Airesia. Muutamat kysymyykset ovat vielä vaille vastausta, mutta eivätköhän nekin selvinne loppumatkalla. Näkemiin!