Seitsemän lagon kierros

Valmistauduimme matkaamme melkoisen hyvin: meillä oli käytössä 1. retkikunnan matkasta kirjoitettu kirja, Kansallisarkistosta löytyi 1. retkikunnan johtajan, professori Väinö Auerin, matkaa koskeneet paperit, kasvitieteellisen museon arkistoista Aarno Kalelan muistiinpanoja, ja lopulta löysimme myös isämme kirjoittamat 27 kirjettä Patagoniasta. Tätä kaikkea materiaalia olimme keränneet, opiskelleet, skannanneet ja lopulta siirtäneet muistitikuille kaikkien osallisten käyttöön! Tiesimme siis edeltäjiemme matkasta varsin paljon.

Iguassun retken jälkeen sunnuntaina 23.11. saavuimme Barilocheen, Andien juurella sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Tätä paikkaa 1. retkikuntakin piti tukikohtanaan viipyessään täällä 77 vuotta sitten pari kuukautta. Lämpötila putosi Iguassuun nähden merkittävästi, satoi ja tuuli. Totesimme saapuneemme Andien kevääseen!?

Maanantai 24.11. valkeni kuitenkin aurinkoisena, ja lämpötila oli noin 10 astetta. Vuokra-autolla lähdimme huristelemaan Nahuel Huapi -järven ympäri upeissa maisemissa. Lumihuiput tuulisen sinisen järvenselän takana, keltainen retama-kasvi kukki runsaina pensaina kaikkialla, samoin lupiini, jotka molemmat ovat maahanmuuttajien aikanaan tuomia vierasperäisiä kasveja, lähes maanvaiva. Mutta meitä nämä kevään kukat ihastuttivat - vuoden toinen kevät!

Etenimme Villa La Angosturaa kohti. Matka eteni hitaasti, koska kuvattavaa oli paljon! Paitsi järviä (Lago Correntoso, Lago Espejo) ja lumihuippuja, kävimme myös katsomassa metsiä ja löysimme tiheää kasvillisuutta ja paksuja Nothofagus-runkoja (etelänpyökki), joita isäkin oli mittaillut.



San Martin de los Andesista eteenpäin metsät alkoivat vähetä, ja maisema muuttui aroksi. Junin de los Andesin jälkeen ei ollut enää pensaikkoakaan eikä juuri asutusta. Tämä oli matkamme pohjoisin kohta. Olimme myös ohittaneet Lago Trafulin, jonka reunamia 1. Retkikunta oli monia päiviä kolunnut, siis tiheässä, lähes läpipääsemättömässä ja kosteassa bambupusikossa! Me pääsimme paljon vähemmällä.

Maisema oli avara, vuoristoinen aromaa. Ei asutusta, ei puita, mutta  laajat näkymät vuorelta toiselle. Vielä kerran maisema muuttui: Alicuran järveä reunustavien vuorten huipuille ilmestyi "raukkimaisia" lohkareita, patsaita muistuttavia hahmoja ja rakennelmia. Hurjan kokoisina ne erottuivat hyvin maisemasta ja järven syvänsininen väri loi niille uskomattoman kauniin vastakohdan. 




Kiersimme tällä "7 lagon kierroksella" koko päivän. Noin 12 tuntia ja lähes 500 km ajettuamme palasimme Barilocheen, vaikuttuneina kaikesta kokemastamme, mutta melkoisen väsyneinä! Onneksi olimme syöneet hyvän troucha-lounaan (taimen) San Martin de los Andesissa, sillä myöhään illalla ei tahtonut muu enää maistua kuin lasi viiniä ja uni! Upea päivä Andien rinteillä oli takanamme. Kaikki paikat, joissa kävimme olivat olleet myös 1. retkikunnan tärkeitä tutkimuskohteita.