Punta Arenas ja Natales

Puerto Varasista lähdimme Puerto Monttin kentälle ja lensimme Punta Arenasiin, joka on matkamme ja edeltäjiemmekin eteläisin etappi Chilessä, Magalhaesin salmen äärellä. Oppaanamme oli nuori Aleksandra, joka matkan aikana tosissaan kiinnostui 1. retkikunnasta ja lupasi googlata esiin kaiken heistä kertovan. Hauska tavata henkilö, joka tuntui olievan unelmatyössään!

Punta Arenas on pienehkö tuulille altis merenrantakaupunki. Ruutukaavaan rakennettu matala kaupunki oli mielestämme aika mielikuvitukseton, ja ensivaikutelma hiukan erilainen kuin mitä Erkki kirjeessään 16.2.1938 kuvasi: "Punta Arenas on ihmeen suuri todellinen kaupunki. Tuuli antaa täällä leiman koko elämälle, tuo ainainen voimakas länsituuli estää metsien kasvun, määrää ilmaston, rakennustyöt, kaiken liikenteen. Viimeisenä iltana oikea syklooni, pyörremyrsky, kulki kaupungin yli. Kivinen hotellirakennuksemme vapisi, myrsky mylvi ja kadulla kulkiessaan täytyi hakea tukea aidoista, ettei tuuli veisi mukanaan."

 

Punta Arenasin markkinoilla

Oppaamme suositteli meille käyntiä kotimuseossa Braun-Menendesin talossa, joka oli erittäin positiivinen yllätys. Kauniin talon rakennutti Venäjältä paennut liikemies Mr. Brown viime vuosisadan alussa. Upea sisustus edusti jugentia ja kultakoristeista ranskalaista kertaustyyliä. Erittäin kaunis! Vuosikymmeniä myöhemmin omistajat antoivat talon kaikkine sisustuksineen valtiolle, ja se avattiin museoksi vuonna 1983. Toivottavasti Chilellä on jatkossakin mahdollisuus ylläpitää upeaa kotia - näihin vaikeuksiin törmää usein nyky-Suomessakin. Toinen iloinen yllätys oli käynti Chocolatta-kahvilassa. Niin kauniisti tarjoiltuja ja koristeltuja kahviannoksia saa aika harvoin. Ja maku oli loistava. Tämäkin oli eurooppalaisten maahanmuuttajien perustama yritys!

Braun-Menendesin talo

Meillä oli tuuria matkassa ilmojen suhteen, pyörremyrskyä ei tarvinnut pelätä! Itse asiassa sää oli lämmin, lähes aurinkoinen ja nautimme shoppailusta värikkäissä torikojuissa sekä aamu-uinnista (Suvi, Esa) Magallanesin salmessa ( +5 astetta?) auringon noustessa.

Punta Arenasissa kävimme vain kääntymässä, sen ympäristössä ei ole metsiä, joten 1. retkikuntakin joutui tyytymään vain soiden (professori Auerin erikoisala) kairaamiseen, Erkki ja Aarno auttoivat siinä. Heidänkään retkikuntansa ei viipynyt kauaa täällä vaan onnellisina kääntyivät kohti Buenos Airesia autollaan. Me taas suuntasimme Torres del Painen kansallispuistoon.

 

Kahvila Morro Chico

Seuraavana päivänä matkamme jatkui kohti Puerto Natalesia. Matkalla pysähdyimme kahvilla Morro Chicossa, pienenpienessä arokylässä keskellä ei mitään - tämänkin paikan aukeissa maastoissa Erkki ja Aarno tekivät tutkimuksiaan. Ohitimme myös Hotelli Rio Rubensin, saman talon, jossa 1. retkikunta oli lähimaastoja tutkiessaan yöpynyt ja talo oli sellaisenaan yhä pystyssä. Tuntui ihmeelliseltä, että tällä puolella maailmaa pienellä paikkakunnalla on säilynyt jotain muka tutulta tuntuvaa. Nätti puutalo vuodelta 1929! 

Maisemat olivat alkuun hyvinkin yksitoikkoiset: aroa puskineen, ruohikkoineen ja lampaineen. Puita alkoi lisääntyä pikkuhiljaa, ja Rio Rubensin vaiheilla voidaan jo puhua metsistä, Nothofagusta (etelänpyökki) täälläkin ja myös isä oli täällä tutkinut puustoa ja todennut lampaiden negatiivisen vaikutuksen kasvillisuudelle ja puille, aro etenee..

Hotelli Rio Rubens

Natales

Natales oli ihan mukavan näköinen pieni kaupunki vilkkaan sataman äärellä kukkuloilla. Pysähdyimme vain lounaalle: yksinkertainen paikka, jossa saimme hyvää lohta ja yllätykseksemme maksaa Visalla!

Tammikuun 30. 1938 Martti Salmi kirjoittaa: "Natalesissa Patagonian retkikunta oli jälleen täysilukuisena yhdessä, kun Kalelatkin saapuivat sinne omalta pohjoiselta reitiltään (6 viikkoa oli retkikunta jakautuneena). Pojilta putosi kuulemma raskas taakka hartioiltaan, kun tapasivat meidät. Heillä oli ollut raskas lasti ja joka hetki oli ollut odotettavissa auton jonkun osan klikkaaminen. Viime hetkellä tulivat, sillä auton ohjaustanko oli epäkunnossa Natalesiin päästyä, se pyöri kuin kahvimyllyn veivi ottamatta ollenkaan kiinni. Mutta tyytyväisiä pojat olivat matkaansa, paljon oli ollut työtä, tuloksellista työtä, mutta sehän on pääasia."

Erkki kirjoitti 5.2.1938 Natalesiin tulosta: "Miten voikaan iloita kun pääsee sellaiseen satamakaupunkirähjään kuin Natales, ihanaa kohdata toinen auto, hyvät tiet ja tutut ihmiset 10 päivän yhtämittaisen ajon jälkeen, jännittyneenä siitä, kestääkö auto."

Noista ajoista Natales näytti kehittyneen positiiviseen suuntaan!

Mylodonin luolassa

Pysähdyimme vielä Mylodonin luolassa, joka on löydetty 120 vuotta sitten - täällä myös 1. retkikunta kävi. Luolassa on asunut jättiläislaiskiainen (mylodon) jääkauden aikana ja sen nahkaa on sieltä löydetty melko äskettäin, pala siitä on Helsingin yliopistossa. Luola on valtavan suuri, vain osittain kaivauksin selvitetty, turistikohde, mutta myös tieteen kiinnostuksen keskiössä. Ihmisasumisen jäljistä on ristiriitaista tietoa, mutta mylodon hävisi 14 500 vuotta sitten!?

Matka jatkuu nyt Etelä-Chilen hienoimpaan nähtävyyteen, Torres del Painen luonnonpuistoon!